Lauantai-illan blingblingiä

Eilen illalla löysin kameran eteisen peilin edestä kun kotiuduin tt-typy J:n luota. Se oli sitte vaan räps räps ja räps kun taannuin itseään kuvailevan teinin tasolle ja räpsyttelin läjäpäin kuvia muistikortille.

 

Kuitenkin, koska toi "eat" on ollut aika vahvasti viime teksteissä esillä niin nyt olis sitte jotain ihan muuta.  

Korvikesethan kuuluu sekä "play" että "love" - juttuihin? Nehän on sellaista asusteleikkiä ja myöskin korupuolella mun suuri rakkaus. 

 

Muita koruja en oikeen enää osaa käyttää. Sormuksia on aina tasan vaan se yks tietty rakkaussormus. Ranteita koristaa korkeintaan mun kello (joka sekin on rakkautta). Ja kaulassa vaihtelevasti pari pientä juttua.

Mutta korviksia. Ne täytyy olla melkeen aina. Ilman niitä voi olla jopa vähän alaston olo.

Ja niitähän mulla onkin melkoisesti. Äidin vanhoja, kirppislöytöjä,  lahjoja, nappeja, ketjuja, killuttimia, puisia, muovisia ja metallisia.. Niin paljon, että olen tehnyt säännön, etten saa Suomesta ostaa enään yksiäkään. Matkoilta sitten voi tuoda matkamuistona. Ja ne onkin sitten parhautta ne muista maista muistuttavat killuttimet.

Meillä on tt-typyjen kanssa jo vähän perinteeksi muodostunut, että aina kun joku on matkoilla niin se tuo koko porukalle tuliaisiksi jotkut ihanat korvikset.

 

Eilen iskin korviin kuitenkin ihan Suomesta ostetut kilistimet. Heräteostos tammikuun alesta Lindexiltä. Nämä korvilla ei muuta kuulekkaan kun kilikilikili, mutta on ne vaan jotenkin hienot.

Sellaisia pikkuturhuuksia tähän päivään.

Kiskis