maanantai 14. helmikuuta 2011

Unbreakable by distance, unchangeable by time.

Mulla on kotona yks selviytyjä.
Nimittäin yo-lahjaksi (melkein 5 vuotta sitten) saatu orkidea.

Se kukki silloin kauniina, ja kerran on kukkinut jälkeenkin, mutta muuten se on notkunut aina pelkkänä lehtenä yhdessä mun muiden (henkensä edestä kamppailevien) viherkasvien kanssa.
Monesti olen jo ajatellut heittää sen pois, kun on päässyt raukka niin huonoon kuntoon.

 
Pari viikkoa sitten kuitenkin huomasin, että tuo sisukkaasti sinnitellyt kasviraasu oli alkanut pukkaamaan nuppua. Oikein kaksin kappalein. (Silloin kun sain kasvin niin siinähän oli kaksi vartta täynnäänsä kukkia, mutta sivuseikka.)

Tämän päivän aikana tuo kärsinyt söpöläinen oli sitten voimistunut avaamaan toisen nupuistaan pieneksi kukaksi. Voi miten onnelliseksi toi pieni kukka mut tekikään. Hihkuin ilosta, kun tulin kotiin pitkän päivän jälkeen ja huomasin kukoistuksen alkaneen.

Juuri parahiksi ystävänpäivälle.
Tuo orkideani voisikin hyvin kuvata ystävyyttä. 
Vaikeistakin olosuhteista huolimatta se jaksaa piristää kukinnallaan.

Itse kaipaan ystäviäni paljon.
Välimatkat on pitkiä, eikä aina ehdi yhteyttäkään pitämään. 
(nimim. maailman huonoin soittelija)
On opiskelukaupungissakin toki muutama ystäväksi noussut koulukaveri, mutta ne parhaat ystävät on niitä jotka tunnen jo vuosien takaa. Ne, jotka tietää mun menneisyyden ja tuntee perheen. Tietää miten tähän päivään on päädytty.

Ne, jotka jo äänestä kuulevat, että nyt on jotain vialla.
Ne, jotka jo päältäpäin näkevät, että jotain kivaa on nyt mielessä.

Onneksi olen niin onnellisessa asemassa, että mulla on ystäviä jotka pysyy ystävinä vaikka nähtäisiin ja kuultaisiin tosi harvoin.

Hyvää ystävänpäivää kaikille.
Varsinkin mun rakkaille ystäville.
<3 Kiskis

1 kommentti:

  1. Myöhäiset ystävänpäiväterveiset yhdeltä äänestä kuulijalta :) Ihana teksti sulla! Sä oot ihana ystävä <3

    VastaaPoista