Muutto. Done.

Virallisesta muutosta on jo yli viikko ja niin on viimeisestä postauksestakin.

Muuttoviikonloppu ja sitä seurannut viikko vilisti ohi niin vauhdilla, etten kerinnyt edes unelmoimaan blogiin kirjoittamisesta. 

Eihän meillä nyt koko viikkoa tavaroita järjestelty (okei, osa on vieläkin järjestelemättä ja etsii pakkaansa), mutta viikko hurahti muuten vaan asioita hoitaessa. Oli koulua Helsingissä yks päivä ja sitä sekä muuttosiivousta varten majailin vanhalla asunnolla yön yli makuupussin ja retkipatjan voimin. Oli työhaastatteluja, vanhojen ystävien ja kavereiden tapaamisia, puutarhanhoitoa, vanhan lukioni kevätbileet, remontin suunnittelua ja kaikenlaista muuta pientä puuhattavaa. Eilen vietin muuttoa seuranneiden päivien hulinoiden jälkeen ensimmäistä "löhöän tän päivän vaan sohvalla"-päivää.

Nappailin viimeisiä kuvia muuttopäivänä kun Kultsi ja serkkupoika jo kantoi tavaraa autoon.

Mua ei sais päästää tekeen yksin yöllä muuttosiivousta. En osaa millään lopettaa vaa hinkkaan uupumukseen asti kunnes viimeisinkin pinttynyt likapiste tai töhryviiru on haihtunut pesuaineen tieltä.

Hiukka menin väsyneenä kouluun tuon siivousyön jälkeen.

Ja pitihän ne viimeiset kuvat ottaa sit aamulla siivotusta asunnosta.

Tänään on siis Kultsi esitellyt vanhaa asuntoa mahd. uudelle asukkaalle ja avaimet palautettiin sitten tämän esittelyn jälkeen. Miksikö esiteltiin itse? No, jotta saatais ylimääräinen tiskikone ja turvalukko myytyä uudelle asukkaalle.

Nyt on sitten se vaihe elämästä kokonaan ohi kun kotikulmiksi pystyi kutsumaan Kallion katuja ja Vallilan puutaloja. Enää ei aamulla ulos lähtiessä sieraimia täytä huumaava maustepaahtimon kahvin ja mausteiden tuoksu ja illalla leipomolta kantaudu munkkirasvan makea käry (okei, no se leipomo suljettiin jo ennen kuin me muutettiin).

Mutta ah, mä niin rakastan tätä uusvanhaa kotikaupunkiani ja sitä, että mun ihmiset on lähellä.

Josko tää ois viimeinen muuttoa koskeva postaus ja pääsisin elämässä eteenpäin muihinkin aiheisiin.
Katsotaan.
Kiskis