Joskus on ihanaa myllätä pihalla. Tänään ei ollut yh-tään sellainen olo et huvittais pihatyöt. Halusin töistä vaan nopeasti kotisohvalle, mutta Kultsi patisti mut ruohonleikkuukaveriksi. Ehdin syödä pari ruisleipää kotiin päästyäni ja sitten se olikin menoa. Puoli kuudesta puoli kymmeneen ahersin pihalla. Katkoin pystyyn kuivuneet keskikesän kukat, revin nokkosta ja muuta yhtä kivaa rikkaruohoa sieltä ja täältä ja haravoin yhden raivuri-ruohonleikkuri-miehen jälkiä.
Työpäivän patoumia pääsin purkamaan, kun huomasin Elämänlangan hirttäneen miedän keväällä lyhennetyn pensasaidan lähes henkihieveriin. Siinäpä vasta ärsyttävä kasvi. Ihan kivan näköinen toki, mutta leviää näköjään kaikkialle ja kuristaa kaiken mennessään. Siinä sitä repiessäni hiukan manasin sitä jotakuta, joka aikoinaan on ko. köynnöksen meidän pihaan istuttanut.
Kaiken sen köynnöksen kanssa riehumisen jälkeen ängin itseni vielä halikon ja lapion kanssa tunkioon ja käänsin sen ympäri etsien multaa marjapuskille. Löytyi. Ja paljon. Marjapuskat sai lannoitteensa ja voittamani Elämänlanka upposia tunkion syvyyksiin. Nyt sormet vaan ristiin, ettei se inhotus päätä nousta sieltä uudelleen henkiin.
Puutarhan parasta antia on kuitenkin se, minkä voi syödä. Meidän pihan hedelmällisyys on yllättänyt mut tänä kesänä. Karviaisia pukkaa vihreinä ja punaisina niin, ettei pakkaseen meinaa mahtua ja tänään löysin pihan perältä myös luumut ja kiipesin poimimaan ne mihin yletin. Viinimarjoja on tullut aikas vähänlaisesti, mutta ei haittaa - En mä olis niitä paljon ehtiny/jaksanu poimiakkaan.
Kaiken sen huhkimisen jälkeen oli ihanaa lysähtää sohvalle karviaismarjojen ja maanantain hömppäsarjojen kanssa.Karviaiset suoraan puskasta onkin ollut mun iltapala viime päivät.
Nyt saunaan, pakkaamaan ja nukkumaan. Huomenna on töiden jälkeen ihanaa ystäväaikaa.
Voikaa hyvin ja nauttikaa marjoista.
Kiskis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti