tiistai 13. syyskuuta 2011

metsäilijät

Tässä on mennyt pari viikoa matkatessa reitillä työt-koulu-oppari ja  mun etäisyydet tuntie se on tarkoittanut tiukkaa istumalihastreeniä linja-autossa ja vähäisiä lepohetkiä kotona. Ton matkustamisen ja puurtamisen ohella ei sitten oikeen muuhun ookkaan energiat riittäny.

Kiireestä huolimatta tuntuu, että vasta tällä viikolla syksy todella painaa päälle. On synkkää ja sateista, kurkkua sattuu, nenä valuu, poskionteloita jomottaa ja kalenteri täyttyy koulutehtäväpäivämääristä. Pidän syksystä valtavasti, mutta tänään se tuntuu näytävän pahimman puolensa. Vastaiskuksi tälle isken tänne kuvia sunnuntailta, kun oli puolestaan niitä syksyn täydellisimpiä päiviä.

pongaa äiti :D
Mielettömän kaunis ja lämmin syyspäivä ja äiti pyytää kanssaan metsään. Voisiko tästä muka kieltäytyä? Ei edes löhöpäiväsuunnitelmat saaneet pidettyä mua kotona kun tarjoutui tällainen tilaisuus. Saappaat jalkaan, räikeä huppari päälle (hirvikärpästen inhokki on kuulemma räikeät ja vaaleat värit), huivi päähän ja ämpäri kädessä rämpimään.

Ei oltu tällä kertaa sienireissulla, mutta tämä yksilö oli pakko ikuistaa kameralle. 
Hassu! Musta se näyttää siltä, kuin pieni pyöreä U.F.O. olisi laskeutunut sen päälle.

Ja olihan meillä oikein syykin sinne metsään mennä. Otin nöyränä mukaan vain tuon pikkukipon, kun ajattelin että se riittää. No, metsän mahtavan puolukkasadon vuoksi pikkukippo tuli nopsaan täyteen, mutta himo kasvoi poimiessa. Onneksi äidillä oli kunnon ämpäreitä mukana toinenkin ja mun litra muuttuikin kolmeksi. 

Illalla sitten perkaus (se tylsä homma),  survominen ja hilloksi keittely. 
Nyt on sitten koko talveksi maksalaatikolle tai lihapullille lisuketta. Nam nam.

Kiitos taas äiti. Mulla ainakin oli nii'in muukaavaa / Seuraavakskin tahdon olla muukaanaa.
:D
Kiskis

PS. Eikä mähty yhtään inhaa hirvikärpästä. Kuinka täydellistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti