Laiskan naisen sämpylät

Tiistaina mainostin keitelleeni herkullisen sopan. Samana iltana intouduin myös laiskan-naisen-sämpylöiden leivontaan. Reseptin sovelsin ruisjauhopussin kyljessä olevasta ruisruutujen ohjeesta ja aika herkkuja tuli tosi helpolla. Niin herkkuja, että leivoin siivoilun ohessa tänään uuden pellillisen, kun remonttimiehet pisteli poskeensa edellisen satsin viimeiset.

Laiskan naisen sämpyläruudut:

Ohje on taas tällä kertaa hyvin suurpiirteinen.
Ihan vaan koska minä olen leipurina hyvin suurpiirteinen.

1 (muumi)mukillinen erilaisia siemeniä sopivassa suhteessa  ja hippunen sokeria
- Mulla auringonkukan-, seesamin- ja pellavansiemeniä ja ruokokidesokeria.

Kaada muki täyteen kuumaa vettä ja jätä siemenet turpoamaan joksikin aikaa. (Mielellään esim yön yli, mutta jo tunti-puolikin riittää jos ei huomaa ennakoida leipomisintoa tai leiväntarvetta).

Sekoita siemenseos, vielä pari muumimukillista vettä ja noin 2 rkl öljyä.
- Mulla tänään oliiviöljy, viimeksi rypsi.
Huomaa, että kuivahiivaa käyttäessä veden kannattaa olla aika lämpöistä. Lämpimämpää kuin kädenlämpö ainakin.

Sekoita kuivat aineet. Esim. 4 dl ruisjauhoja, 2dl kaurahiutaleita ja 4 dl vehnäjauhoja + 1-2 tl suolaa ja 1 pussi kuivahiivaa. Sekoita jauhoseos siemenseokseen. (Tässä kohtaa mä rakastan mun joululahjamonitoimikonetta.)

Kaada koko taikinamötti pellille leivinpaperin päälle ja taputtele noin 1 cm paksuksi levyksi. (Saatat tarvitaan vähän jauhoja ettei tarraa sormiin.) Vetele taikinapyörällä ruutujen rajat ja haarukalla jokaiseen ruutuun parit reiät.

Anna nousta liinan alla n. 40 min.

Lykkää 225° uuniin 20-30 minuutiksi.
Leipälevy on kypsä, kun se koputellessa kuulostaa vähän ontolta.

Nauti kun koko asunto tuoksuu tuoreelta leivältä ja oivariini sulaa lämpimään sämpylään.

Ja laiskalle naisellehan nää sopii siksi, että ei paljon synny tiskiä tai jauhoisia pöytäpintoja. Jos taputtelee taikinan levyksi esim. nuolijalla, ei edes sormet likaannu taikinaan. Sooo easy.

Nyt jatkuu mun easy saturday pienellä imurointipyörähdyksellä ympäri kämppää ja sitten lösahdän sohvalle katsomaan Putouksen ja viikolla "nauhalle" menneet sarjat.

Mukavaa viikonloppua!
Ensi kerralla luvassa taas remppakuvia.

<3 Kiskis

Tulista, mutta maukasta

Jos pitäisi nimetä yksi asia, jossa olisin erityisesti onnistunut tämän päivän aikana, sanoisin sen olleen päivällinen - ja se on jotain se, jos minä sanon onnistuneeni ruuanlaitossa. On mulla pari bravuuria, jotka onnistuu (lähes) aina, mutta on harvinaista että mun kokkailema uusi ruokalaji olisi tosi herkullista.

Meillä on Kultsin kanssa kuitenkin uus systeemi. Nyt kun kumpikaan ei ole enää säännöllisen "kouluruuan" piirissä ja mä syön töissäkin mieluummin omia eväitä kuin kanttiinin aterioita, ollaan otettu säännöksi, että kumpikin kokkaa kerran viikossa jotain oikeaa ruokaa. Ja mielellään niin ison satsin, että mä syön siitä sitten ainakin yhtenä päivänä töissäkin. Tähän asti (kuluneet kaksi viikkoa) homma on toiminutkin ja eilen jopa innolla suunnittelin tämän päivän kauppalistaa ajatuksenani hoitaa ruuanlaittovuoro tältä viikolta.

Hommaa helpotti Kultsin hiljattain hankkima keittokirjauutuus. Vastaava kirjahan ostettiin murrosikäiselle serkkupojalle joululahjaksi, mutta siinä ennen lahjapaperiin käärimistä selailtiin kirja itsekin läpi ja todettiin meidänkin keittokirjahyllyssä olevan tilaa moiselle opukselle. Ihan loistava perusteos kauniilla kuvilla, selkeillä ohjeilla ja pienillä erikoisuuksillakin. Tästä kirjasta kuullaan varmasti jatkossakin täällä, kun mun kotikokkailut etenee, mutta tällä viikolla valitsin reseptiksi katkarapu-kookoskeiton.

NAM! Kuvat ei nyt tee oikeutta, mutta keitto oli ihan sairaan hyvää. Yleensähän tällaiset kotitekoiset wanna-be-thaikeitot on ihan liian pliisuja ja mauttomia, mutta tässä oli sitä jotain. Jos lämpimän tulinen ja kermaisen kookoksinen keitto on mieleen, niin suosittelen kokkailua seuraavalla reseptillä.

Jos et tykkää katkoista, vaihda ne vaikka kanaan.

Katkarapu-kookoskeitto:

• 2 cm pala inkivääriä
• 2 valkosipulinkynttä
• 500-600g katkarapuja (kirjassa ihan tuoreita, mulla pakastepussista)
• 2 rkl öljyä

- Pilko inkivääri ja kynnet pieneksi ja paista öljyssä katkarapujen kanssa. Siirrä seos pois kattilasta.

• 1 purjo
• 3-6 porkkanaa
• 1 tl punaista currytahnaa

- Pese ja pilko kuutioiksi. Kuullota hetki. Lisää joukkoon:

• 1l kanalientä (mä laitoin 1l vettä ja kalaliemikuution (kanakuutiot loppu))
• 3-5 dl kookosmaitoa (Cittarin valikoimien paras kookosmaito on musta Santa-Marian Extra Creamy Coconut milk sellaisessa pahvitetrassa. 80% kookosta ja loput vettä, eikä mitään uutteita tai lisäaineita)

- Kiehuta miedolla lämmöllä. (Porkkanat kypsiksi.)

nippu tuoretta pilkottua korianteria
2 rkl sitruunamehua
(suolaa)

- Mausta.
- Lisää katkarapuseos takaisin (valuta ensin mahd. turha neste ravuista pois). Lämmitä ravut.

Kauho kulhoon ja nauti.

Huomenna kahvihuoneessa ollaan niin kateellisia mun herkkukeittoeväistä.
Mukavaa hiihtolomaa kaikille joilla sellainen on. Muille vain mukavia talvipäiviä :D
Kiskis

Hyvää laskiaissunnuntaita!

Meillä laskiaispullat syötiin tänään näissä merkeissä.

Pulkkamäkeen ei tänään ehditä kun kellarissa painetaan hommia. 

Itseasiassa näissä merkeissä on mennyt koko kuluneen viikon kaikki liikenevä vapaa-aika. Postaustahti on hidas, kun remontti ja uusi työ vie kaiken ajan ja voimat. Uusia juttuja on jo kuitenkin mielessä ja eiköhän niitä tänne blogiinkin ehdi lähitulevaisuudessa laittelemaan.

 Paljon ollaan onneksi edistyttykin. Kohta jo ostellaan kaakelaita ja maaleja. Jipii!

Palaillaan paremmalla ajalla ja aiheilla. Nyt ajelen suihkuun karistamaan remppapölyt pois ja siirryn 50v. juhlatunnelmaan.

Leppoisaa laskiaista!
Kiskis

Aletekstari oikeassa kännykässä oikeaan aikaan

"Kehtaan. En kehtaa. Kehtaan. En kehtaa. No mitä kehtaamista tässä nyt muka on? Kehtaan nyt sitten." 

Aina välillä käyn vastaavan sisäisen kamppailun päässäni ennen kuin uskaltaudun julkaisemaan jotain postausta. Tällä kertaa kyseessä on sellainen pohdinta, että kehtaako sitä nyt julkaista turhanpäiväistä pohdintaa ja huonolaatuisia kuvia tavallisista kenkäostoksistaan. Päätin kuitenkin kehdata, kun toisena vaihtoehtona on päivän sämpyläleivontaoperaatio jonka mämmäsin niin että siitä ei kannattaisi varmaan edes mainita. Ja koska miehet metelöi kellarissa ja mua ei huolittu mukaan, kun jonkun pitää lämmittää ruoka (+siivota asuintilat) on mulla aikaa vähän kirjoitella turhia. (Huomaakos kukaan pientä siivouksen välttelyä?)

Eli siis kengät. Talvisaappaat. 

Taisin vanhassa blogissa esitellä edelliset talvikenkärakkauteni. Olen sitä sorttia, että mielestäni talvella ei kauhean montaa kenkäparia tarvittaisi. Jotkut hyvät, kivan näköiset ja lämpöiset ihmisten ilmoille ja toiset mukavat ja lämpöiset pulkkamäkeen ja muihin talvisiin tarpomisiin. Tänä talvena olen kuitenkin ollut erityisen hyvin varustettu, kun valikoimissani on ollut jopa kahdet ihmisten ilmoille kelpaavat talvisaappaat: yhdet mustat (ne aiemmin esitellyt edellissyksynä hankitut) erityismukavat talvisaappaat, vaalean beessit superlämpöiset Riekerin talvisaappaat (viime syksyn aleostos). Lisäksi omin itselleni talokaupoissa äitini vanhoja mutta vielä hyviä talvikenkiä lumitöitä ja talvisia kävelylenkkejä ajatellen. Talvikenkiä siis periaatteessa riittää, mutta pääasiassa jalkaan on aina päätyneet juurikin ne mustat saappaat.

Jokainen varmaan tietää sen harmistuksen joka tulee kun lempikengät on jo pitkään osoittaneet uhkaavia merkkejä vetoketjun pettämisestä ja sitten, vaikka olisit jo viikkokausia avannut ja sulkenut ko. vetskarin erityisvarovaisesti, niin yhtenä kiireisenä aamuna se vetskari sitten päättää sanoa itsensä irti ja jäät kenkäpuolena surkuttelemään kohtaloasi. Onneksi mulla tuona aamuna oli ne beessit Riekerit varakenkinä niin ehdin töihini.

Alkuun ajattelin kiikuttaa kengät suutarille vetskareiden vaihtoon (joo, sen toisenkin kengän vetskari veteli viimeisiään) mutta mulla on sellasista toimenpiteistä hieman huonoja kokemuksia enkä tiennyt olisiko moinen vain rahan ja ajan haaskausta. 

Onnekseni samalla viikolla kännykkään ilmestyi pelastava tekstiviesti. "Kaikista aletuotteista -50% hinnasta pois." Vaikka olin päättänyt että pitäisin nettikauppataukoa ainakin kesään asti, oli tähän tarjoukseen tartuttava kun valikoimista löytyi omaan makuun sopivat nahkaiset talvitossut 120€ alennettuna noin kuuteenkymppiin. Sain siis korvaavat talvikengät itselleni kolmellakympillä (+toimituskulut).

 

Kipaisin tänään hakemassa paketin kotiin ja mallailin kenkiä sisällä. Hyvältä vaikuttaa. Katsotaan minkä tuomion annan ensimmäisen ulkokokeilun jälkeen. 

Nyt huudan remppaajat syömään.

Palaillaan!

Kiskis

Kodin hoitoa varten

Kodinhoitohuone. 

Kodin hoitoa ennemmin kodinhoitohuoneessa kyllä hoidetaan pyykkejä. Taas engelsmannit on olleet tässä spesifimpiä ja nimenneet huoneen laundry roomiksi. Kuten jo aiemmin totesin, on kodinhoitohuone ensimmäisiä kellariin valmistuvia huoneita. Kodinhoitohuonettahan tässä huushollissa ei aiemmin ollutkaan ja nyt sille on tehty oma tilansa poistuneen öljysäiliön paikalle. (Niin iso se öljysäiliö tosiaan oli, että sen vaatimasta tilasta + pienestä pätkästä käytävää saadaan ihan säällisen kokoinen kodinhoitotila)

Nyt rempan edetessä olen sitten ruvennut pyörittelemään mielessäni kodinhoitohuoneen mahdollisia sisuksia. Meidän kodinhoitohuoneessa ei lakananoita säilytetä - sitä varten on lakanakaappi makkarissa - eikä myöskään pyyhkeitä, joiden paikka on suihkun pukkaritilassa ja käsipyyhkeillä vessojen kaapeissa. Myöskin puhtaat vaatteet olisi tarkoitus aina kiikuttaa vaatekaappiin asap. 

Kodinhoitohuoneeseen jäävät siis ainoastaan likapyykki, kuivuva pyykki, silitystä odottava pyykki sekä pesu- ja siivousaineet yms. pikkutavara. (Siivouskaappejakin tahdon joka kerrokseen omansa ettei aina tarvitse lähteä hakemaan pölyrättiä kellarikerroksesta kun pyyhkii yläkerrassa hyllyjä.) Valtavia määriä kaappitilaa ei siis tarvita - ja uskottelen itelleni että mikäli kaappi- ja pinoamis-/laskutilaa on tahallisesti rajallisesti ei suuria pyykki-/silitys-/viikkausvuoria pääse syntymään.

Koska en kaipaa kodinhoitohuoneeseen mitään varsinaisia kaappikokonaisuuksia olen yhä enemmän alkanut ajattelemaan, että tuollaiset seinäkiskoihin kiinnitettävät muunneltavat hyllyt olisi ehdottomasti paras ja kivoimman näköinen ratkaisu. Kevyt, ilmava, edullinen, käytännöllinen, eikä liikaa rojua kaapinperukoihin keräävä. Kaikelle olisi paikkansa koreissa, koukuissa, henkareissa ja hyllyissä + paljon kuivaustilaa ja joku seinäteline silityslaudalle.

Kollaasin kuvat on kaikki löydetty menetelmällä "google" hakusanalla "laundry room". Kuvissa värimaailmakin on houkutteleva. Jotain turkoosin sinertävää seinät tulee olemaan. Lisäksi vaaleat hyllyt, vähän "pyykkikorin väriä ja materiaalia" ja tumma laattalattia. 

Arkisia haaveita ja suunnitelmia siis tänään.

Nyt vaihtelun vuoksi hetki psykiatrian näkökulmaa aspergerin syndroomaan ja sitten tuutilullaa.

Palaillaan taas.

Kiskis